Oopperan vuosikymmenet:

1910-luku

Kun Aino Acktén energia ja Edvard Fazerin liikemiestaidot kohtasivat, syntyi vakinainen ooppera, joka on kestänyt tähän päivään asti. Mukaan tulivat kapellimestari Oskar Merikanto, tenori Väinö Sola ja baritoni Eino Rautavaara ja niin pystyttiin järjestämään ensimmäinen esitys 2.10.1911. Jo seuraavana keväänä koettiin ensimmäinen riita Aino Acktén lähtiessä ovet paukkuen. Suomalaiseksi Oopperaksi nimensä vaihtanut yritys oli koditon, kunnes venäläinen Aleksanterin teatteri Suomen itsenäistyessä jäi valtiolle. Teatteri luovutettiin Oopperalle oman talon valmistumiseen asti - siihenhän voisi kulua kymmenenkin vuotta.

Kuva vasemmalla: Tosca oli yksi Aino Acktén suurista rooleista. Se oli myös Aino Acktén viimeinen rooli Suomalaisessa Oopperassa. Lähdettyään Ackté kieltäytyi vierailupyynnöistä, mutta suostui laulamaan 1920 Suojeluskuntien hyväksi järjestetyssä Tosca-esityksessä. Kuva ylhäällä: Pajatso vuonna 1911; kuvassa Eino Rautavaara, Ester Niska-Forsman, Wäinö Sola, Agnes Poschner. Pajatso oli Kotimaisen oopperan ensimmäinen esitys. Canion osa oli yksi Väinö Solan tärkeimpiä rooleja, ja hän lauloi sen vielä jäähyväisnäytöksessään 38 vuotta myöhemmin.

Seuraava vuosikymmen